fbpx
Arjen juhlaa ja liikunnan iloa

Ei aina tarvitse lähteä kauas; vaellus lähimetsässä on kivaa ja ekologista

Puu kaatunut metsässä

Hienoa asua metsän vieressä

Meidän lähellä on metsää, aika paljon. Ei tarvitse montaa askelta omasta pihasta kävellä, niin ollaan ihan metsässä. Se on aivan mahdottoman hienoa. Tosin metsää on nyt vähemmän, mitä sitä oli muutama vuosi sitten, koska meidänkin suunnalla on hakkuita tehty. Onneksi metsää kuitenkin on edelleen paljon.

Nyt kun hirvikärpäset ei menoa haittaa (siis mun menoa, Jannea ei haittaa ikinä), metsässä on tosi hieno olla, kuntoilla, kävellä, ihmetellä, vaeltaa ja syödä eväitä.

Ylistys lähimetsille

Olen tässä jo useamman viikon katsellut kavereiden päivityksiä mitä upeimmista luontokuvista pohjois-Suomesta. Joku on ollut hiihtämässä, toinen pyöräilemässä, kolmas vaeltamassa Lapin upeissa ja lumisissa maastoissa. Hienoa hommaa, sitä ei voi kieltää ja niitä kuvia katselee mieluusti. Mieleeni kuitenkin tuli, että kyllä ihan nämä lähimetsätkin ovat ansainneet samanlaisen ylistyksen.

Ei muuta kun tuumasta toimeen. Kun lähdettiin Jannen kanssa perinteiselle sunnuntain pitkikselle, päätin ottaa kuvia vähän enemmän ja tehdä blogikirjoituksen siitä, miten hienoa on vaeltaa talvisessa lähimetsässä.

Reittisuunnitelma, banaanileipää ja lämmintä mehua

Jannella oli meille reittisuunnitelma ja tarkoitus oli olla noin kolme tuntia matkassa. Evääksi otettiin ylihyvää, itsetehtyä banaanileipää, jonka reseptin olen löytänyt satu.is -blogista. Termarissa oli lämmintä mehua kotimaisella hunajalla terästettynä.

Alla kuvia meidän vaelluksesta lähimetsässä. Kaikenlaista metsässä näkee, kun ympärilleen katsoo. Eläimiä ei nähty muutamaa lintua ja yhtä ajokoiraa lukuunottamatta. Eläinten jälkiä näkyi aika paljon: hirvien, peurojen ja jänisten. Ja tietenkin näkyy myös sellaisia eläinten jälkiä, joista meillä ei ole mitää tietoa 🙂

Ihmisten tekemiä polkuja ei meidän lähimetsissä juurikaan ole. Metsäautoteitä löytyy.

Kaikenlaista rakennusta ja rakennelmaa.

Evästauot on niin jees 😀

Ihan koko aika ei mennä tasaista, vaan välillä saa kiivetä ihan tosissaan.

Kyllä lähimetsässäkin on kaunista maisemaa.

Hirvet pitävät huolen, että kaatuneet puut ja sopivan korkuiset lehtipuut tulevat hyödynnettyä.

Löydettiin yksi ihmisen tekemä polku metsästä, vau! Meidän nassuista näkee, kuinka hyvälle tuulelle tulee, kun saa olla raittiissa ulkoilmassa 🙂

Siellä se koti pellon laidassa näkyy. Oltiin vaeltamassa reilut kolme tuntia (3.15). Matkaa kertyi mittariin 10,7 km eli matkavauhti ei päätä huimannut. Siitä voi vähän päätellä, että saatiin jonkin verran rämpiä, kiivetä ylös ja alas. Kaloreita kului Maisella 1000 ja Jannella reilut 1100. Lähimetsäretket sopivat siis oikein hyvin myös painonhallintaan.

Kyllä oli hienoa! Lämmin suositus lähimetsille 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun