Herätys kello 6:10 lauantaiaamuna 1.8.2020. Vilkaisu ikkunasta, ja jippii! aurinko paistaa ja tänään päästään järvelle, Tampereen Pyhäjärvelle! Janne nukkuu vielä, minä nousen intona ylös ja laitan aamupuuron tulemaan. Tänään on juhlapäivä, koska edessä on 10. Pirkan Soutu meidän kaksikkokajakilla.
Kaksi harjoituskertaa
Melominen on hienoa hommaa, sillon kun ei tuule, ei sada, aurinko paistaa ja on sopivan lämmin. Tänä vuonna on juuri sellainen sää. Onneksi, koska kajakilla ollaan oltu tasan kaksi kertaa tänä vuonna järvessä. Itse asiassa, kahden vuoden sisään ollaan oltu kajakilla kaksi kertaa järvessä. Viime vuonna olin Ikaalisten soutajien kanssa kirkkoveneellä Pirkan Soudussa, kun Jannella oli olkapääoperaatio numero kolme. Harjoittelun vähyydestä viis, tänään sää on mitä mainion melonnalle, joten ei huolta, kyllä me sieltä taas maaliin selvitään 😀
Aamupuuron jälkeen laitan eväät valmiiksi: molemmille kaksi pulloa urheilujuomaa ja kaksi energiavohvelia ja yksi pötkö energiapastilleja. Eväät meillä on vähän muuttuneet ensimmäisistä kerroista. Kahdessa ensimmäisessä Pirkan Soudussa meillä oli oikein kunnon eväät: oli iso kasa meetwurstivoikkareita, suklaapatukoita ja marjamehua. Silloin matka oli 35 kilometriä ja aikaa meillä meni neljä ja puolituntia. Johan siinä nyt nälkä tulee!
Nykyään matka on 25 kilometriä ja aikaa meillä on matkaan vuosien varrella nopeimmillaan mennyt 2:40 ja hitaimmillaan 3:20, päivän kunnosta, harjoittelusta ja säästä riippuen.
Aamukahvi ja luomukaurapuuro puolukkasurvoksen ja kuivattujen villiyrittien kanssa antaa hyvän startin tähänkin kuntoilupäivään. 
Näillä mennään.
Aamuliikenne rauhallista, soutukeskuksessa vipinää
Jannen kanssa lähdetään kello 7 ajelemaan kohti Tamperetta. Liikennettä ei paljoa tähän aikaan aamusta ole. Hatanpään soutukeskuksessa sitä vastoin alkaa olla jo väkeä, kun kahdeksalta saavutaan perille. Ei muuta kun auto kajakin kanssa parkkiin ja hakemaan numeroa. Numeron lisäksi saadaan Pirkan Soutu 2020 -tarrat, reittikartta ja ohjeita, miten poijut kierretään puolessa välissä ja mille puolelle ne jää maaliin tullessa.
Väkeä on Hatanpäällä jo paljon paikalla. 
Mikähän se meidän numero olikaan? 
Reittikartta ja ohjeet. Selkäsaari kierretään kahdesti.
Kilpailutoimistosta takaisin autolle ja laittamaan kajakkia kisakuntoon. Tai ei tää meille mikään kisa ole, mukava ulkoilu- ja kuntoilutapahtuma. Numero teipataan tukevasti perään kiinni ja peräsinkin muistetaan kiinnittää. Juomapullot omille paikoilleen, syömiset menee pelastusliivien taskuun.
Numero tukevasti perään kiinni, ja tietenkin ilmastointiteipillä. 
Peräsin on myös hyvä muistaa kiinnittää, koska muuten meidän pitkällä kajakilla kääntyminen on todella hankalaa.
6,10 metriä ja 40 kiloa
Kun kajakki on valmis, kannetaan se lähemmäksi laskupaikkaa. Kajakki on 6,10 metriä pitkä ja painaa noin 40 kiloa. On siinä jonkin verran kantamista, kun auto ei ihan laskupaikan vieressä ole, ja muitakin samalla asialla olevia ihmisiä on kiitettävästi kauniina kesäaamuna liikkeellä. Väkeä on kuitenkin vähemmän tänä aamuna paikalla kun normaalisti Pirkan Soudussa, koska koronaviruksen takia tapahtuma on tänä vuonna kaksipäiväinen. Kirkkoveneiden startti on sunnuntaina, joten nyt on vain pienveneiden soutajat ja melojat paikalla.
Kajakki siihen odottamaan Pyhäjärveen pääsyä, ja vielä kerran veskiin ennenkö mennään järvelle. 
Kajakki on viittä vaille järvessä. Juomapullot ym. on paikoillaan.
En millään malttaisi enää odottaa, että päästään jo järveen. Miten yllättävää, että mä olen ihan intona; niinhän mä aina olen, kun jotain liikuntaan, kuntoiluun tai urheiluun viittaavaa ollaan menossa tekemään 😀
Vihdoinkin järvessä. On tää vaan niin hianoo! Koko aamun on ollut hyvä tunnelma kilpailukeskuksessa ja se vaan paranee, kun päästään järveen. Järveltä Ratinan suuntaan katsottaessa huomaa, miten Tampere on muuttunut. Ihan hirveesti on rakennettu uusia, korkeita taloja, rantaankin.
Jo vuonna 2010 rakennettiin Ratinanrantaa. Me ollaan Jannen kanssa keltaisessa kajakissa kuvan keskellä. 
10 vuotta myöhemmin, 1.8.2020, Ratinanranta on näin tukossa.
Malttamattomana odotellaan lähtöä. 
Lähdössä on yksin- ja kaksinsoutajia sekä yksikkö- ja kaksikkokajakkeja. 
Samasta kuvakulmasta otettuja kuvia on jo kymmeneltä vuodelta 🙂
Vihdoinkin päästään liikkeelle
Vihdoinkin meidän lähtölaukaus pamahtaa ja päästään liikkeelle. Hienoa lähteä melomaan, kun tietää että saa olla järvellä noin kolme tuntia ja sen jälkeen on jälleen yksi Pirkan Soutu onnistuneesti hoidettu kotiin. Ja jotenkin nyt tämä kerta tuntuu erityisen kivalle, kun tiedän että tulossa on leppoisa melontaretki. Välillä juodaan, syödään evästä ja pystyn ottamaan kuvia järvellä, koska meillä ei ole kiire. Joskus ollaan oikein yritetty meloa kovaa, koska on myös vuosia, kun ollaan enemmän ehditty harjoittelemaan. Silloin päästiin maaliin reippaasti alle kolmessa tunnissa. Nyt ajateltiin, että vähän yli kolmeen tuntiin menee maaliviivan ylitys.
Laiva tuli juuri Viikinsaareen, kun ollaan melomassa saaren ohi. 
Viikinsaaren sauna.
Viikinsaareen on juuri tulossa aamun ensimmäinen laivavuoro, kun ollaan saaren kohdalla. Hetken kuluttua oikealla näkyy Viikinsaaren sauna, joka on myös yleisölle auki. Sama sauna toimii kilpailukeskuksena Viikinsaaren ympäriuinnille, joka on Suomen vanhin avovesiuintitapahtuma. Ekan kerran se on järjestetty vuonna 1919. Tämä vuosi jää silläkin tapahtumalla väliin koronaviruksen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Ollaan Jannen kanssa kerran osallistuttu tapahtumaan ja se oli oikein mukava kokemus. Siinä siis uidaan Viikinsaaren ympäri, noin 2100 metriä.
Selkäsaari, eka kierros puolessa välissä. 
Ei juuri lainkaan tuulta; upea sää. 
Puolessa välissä, toinen kierros alkaa.
25 kilometriä
Matkana meillä siis on 25 kilometriä. Melotaan kaksi kierrosta Selkäsaaren ympäri. Ei yhtään huonompi tapa viettää kesäistä lauantaipäivää, ainakaan meidän mielestä. Ensimmäinen kierros menee mukavan rauhallista, muita vesilläliikkujia ei paljoakaan näy. Toisella kierroksella alkaa olla jo enemmän liikennettä: on Viikinsaaren laiva, järviristeilylaiva, vesiskoottereita, pienveneitä ja vähän isompia veneitä.
Vesiskootterikuskeissa ja veneilijöissä on suuria eroja: toiset osaa ottaa hienosti huomioon pienemmät ja hitaammat vesilläliikkujat, toiset eivät taas osaa. Ei ole vaikea arvata, kummanko tyylisistä vesilläliikkujista melojat ja soutajat tykkää 🙂
Eväspaussi. 
Tampereen Pispala. Korkeimmalla oikealla näkyy Pispan koulu. 
Tammerkoski matkalla johonkin.
42 Pirkan Soutua samassa veneessä
Juteltiin siinä matkan varrella kahden vanhemman herran kanssa, jotka kertoivat olleensa kaikissa Pirkan Souduissa mukana eli nyt oli menossa 42. Soutu. Ja aivan huippua oli se, että ovat olleet joka kerta samassa veneessä. Veneet heillä on vaihtuneet, mutta nämä kaksi herraa ovat yhdessä soutaneet jokaisen Pirkan Soudun. Heillä oli aivan mahtava kriteeri, miten kauan aikovat osallistua Pirkan Soutuun: niin kauan, kun pääsevät ilman apua veneeseen 🙂 Maalissa sitten kuulemma voivat jo ottaa vähän apua vastaan, kun on kolmisen tuntia tullut istuttua veneessä. Ihan huikeita herroja!
Nämä hyväntuuliset herrasmiehet ovat soutaneet yhdessä kaikki Pirkan Soudut, 42 kertaa.
Melonnassa on se hienoa, että siinä ollaan niin lähellä vedenpintaa. Kajakilla pääsee matalissakin vesissä hyvin liikkumaan. Melontaa olisi hienoa harrastaa enemmän, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tälle lajille jää enemmän aikaa. Nyt se on meillä ohjelmassa vain sen takia, että saadaan vuosittainen Pirkan Kierros täyteen.
Maalissa oltiin hyvässä ajassa, 2:56. Vaikkei sijoituksilla tässä lajissa olekaan meille mitään merkitystä, silti aina katsotaan, monensiako oltiin. Tänä vuonna tällä ajalla ollaan sijalla 6, osallistujia meidän sarjassa oli 29. Voittajalle hävittiin vaivaiset 9 minuuttia; ei siis huonosti mennyt muihinkaan verrattuna.
Tuttu kuvakulma, nyt maalissa. 
Kajakki takaisin trailerille. 
Hirvee nälkä soudun jälkeen. Onneksi osallistumismaksuun kuuluu keittolounas.
Oikeastaan kaikkein hienointa tässä hommassa on se, että tehdään tätä(kin) yhdessä Jannen kanssa. Ensi vuonna taas uudelleen, ehkäpä enemmän harjoitelleina 🙂
Tässä reitti Pyhäjärvellä. Iso saari tuossa keskellä on Viikinsaari, kierrettävä Selkäsaari jää vasemmalla kärjessä viivojen alle.
Harrille kiitos vuoden 2010 kuvista.