Misofonia eli ääniyliherkkyys
Luin mielenkiintoisen artikkelin, joka kertoi eräänlaisesta ääniyliherkkyydestä, misofoniasta. Mielenkiintoinen se oli siksi, koska niin kauan kun muistan, määrätynlaiset äänet ovat ärsyttäneet minua todella paljon. Monesti kyseessä ovat äänet, joihin toiset ihmiset eivät kiinnitä minkäänlaista huomiota. Tai eivät ainakaan sano niistä mitään. Saman ääniyliherkkyyden olen vuosien varrella huomannut myös Miljasta.
Ihan naurattaa, kun muistelen meidän perheen yhteisiä automatkoja. Niin monta kertaa on ollut tilanne, kun Milja ja minä ollaan katsottu toisiamme ymmärtävästi, kun autosta on kuulunut joku naputus, kitinä tai muu toistuva ääni. Kun asiasta ollaan ääneen sanottu, muut eivät ole edes huomanneet ääntä. Me ollaan Miljan kanssa ihmetelty, että miten voi olla mahdollista, ettei niin ärsyttävää ääntä muut huomaa 😀
On tosi hermoille käyvää, kun istuu jossain kahvilassa, ravintolassa, bussissa, kirjastossa tai ihan vaan ruoka- tai kahvipöydässä, ja jostain alkaa kuulumaan maiskutusta, ryystämistä, kuulakärkikynän napsuttelua, huokailua, naputtelua, viheltelyä, rummuttelua tmv. ärsyttävää, toistuvaa ääntä. Välillä joutuu ihan pidättelemään itseänsä, ettei ole sanomassa asiasta, koska kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Aina välillä kyllä kieltämättä käy niin, etten voi olla sanomatta asiasta.
Oma ongelma, ei muiden
Äänet kuuluvat elämään, se on aivan päivänselvää. Kyseessä on oma ongelma, ei muiden. Ainahan sitä voi syödä eri aikaan kun muut tai sulkea korvansa ulkopuolisilta ääniltä jollain tavalla. Vanhemmiten asiaan osaa jo suhtautua paremmin ja mahdollisuuksien mukaan pysyy pois sellaisista paikoista, missä tietää itseä häiritseviä ääniä olevan yli oman sietokyvyn. Se, että asuu nykyään maalla ja pääsee päivittäin paikkaan, jossa on hiljaista, auttaa todella paljon arjen ärsyttävien äänien sietämisessä.
Tutkailin asiaa netin äärettömästä maailmasta, mutta kovin paljon misofoniasta ei tietoa löytynyt. Samoja asioita pyöritellään monella eri sivustolla. Aamulehdessä oli 20.8.2020 hyvä kirjoitus misofoniasta. Sama artikkeli oli viikkoa aiemmin Hesarissa.
Misofonia, mitä se on?
Wikipedia sanoo misofoniasta näin: ”Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on neurofysiologisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät muun muassa syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa.”
Tuo hallitsematon raivo on tosi voimakkaasti sanottu, mutta ymmärrän täysin, että niinkin voi käydä. Myös muunlaiset äänet ärsyttävät, eivät pelkästään toistuvat äänet. En tiedä, tykkääkö kukaan sellaisesta äänten sekamelskasta, että monta ihmistä puhuu samaan aikaan kovalla äänellä, mutta itse lähden sellaisesta tilanteesta pois, koska en yksinkertaisesti kestä sitä.
Monta yliherkkyyttä samalla kertaa
Olen huomannut, että kun ihmisellä on jokin yliherkkyys, niin niitä on myös muita. En tiedä, onko ihan vain mutu-tuntumaa, mutta monesti add- ja adhd-ihmisillä ja muilla neuropsykiatrisia oireita omaavilla ihmisillä on yliherkkyyksiä. Itselläni on ääniyliherkkyyden lisäksi hajuyliherkkyys ja diagnosoitu yliherkkä iho eli dermografismus. Olen monella tapaa yliherkkä ihminen, aistin herkästi ihmisten tuntemukset ja sen, mitä tulee tapahtumaan. Ei ole yksi, eikä edes viisi kertaa, kun olen tiennyt, miten joku asia tulee menemään tai mitä joku ihminen tulee tekemään. Noita-aineista ihan selkeästi 😀
