Olen jo jonkin aikaa kummeksuen seurannut kirjoituksia siitä, miten raskasta, ahdistavaa, masentavaa ja kamalaa on palata töihin kesäloman jälkeen. Ja miten varovasti töissä täytyy aloittaa, ettei vaan rasita itseään liikaa ensimmäisinä päivinä loman jälkeen. Täytyy muistaa pitää lakisääteiset tauot, ja mielummin vähän yliaikaisina, ettei vaan tule stressiä ja ahdistusta työnteosta.
Mitäh????? Eikö lomalta palatakaan töihin levänneenä, rentoutuneena ja innokkaana tarttumaan töiden tuomiin haasteisiin? Pitäisikö työnantajan olla suopea töihin palaaville ja antaa heidän jatkaa puoliksi lomailua, vaikka työt painavat päälle? Eikö ole työntekijän asia hoitaa oma lomaltapaluu niin, että on työkunnossa heti ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä? Eikö töihinpaluuseen ole tarkoitus valmistautua omalla ajalla, ennen h-hetkeä, eikä vasta sitten, kun on jo töissä? Mä olen tainnut käsittää asian väärin.
Haku: ”kesäloman jälkeen töihin”
Googlasin ”kesäloman jälkeen töihin” ja alla kuusi ensimmäistä hakutulosta. Niitä lukiessa alkaa miettimään, kannattaako jäädä lomalle ollenkaan, jos paluu on noin vaikeaa ja täytyy lukea vinkkejä, miten palata arkeen. Ja miten niin ”harmaaseen arkeen”? Ei mulla ainakaan ole harmaata arkea, paitsi silloin kun sataa ja on sumuista.
Grillataan, syödään ja juodaan ”ihan vähän vaan”
Itse olen sitä mieltä, että on mahtavaa, kun saa jäädä lomalle ja on todella hienoa, että saa mennä takaisin töihin. Olen lomani ansainnut, mutta myös työnantaja on ansainnut saada levänneen työntekijän loman jälkeen töihin. Työnantaja jopa maksaa siitä, että lomalainen palaa töihin, toivottavasti levänneenä.
Olen ihan varma, että töihinpaluufiilis on siitä kiinni, miten on lomansa viettänyt. Ei voi olla hyvä fiilis mennä töihin, jos lomalla on tullut joka toinen päivä otettua alkoholia ”vähän grillatessa ja ruokaa laittaessa”. Ja vielä kun tähän päälle laittaa sen, että moneen paikkaan täytyy ehtiä käymään ja kaikkea kivaa lomatekemistä täytyy kokeilla, ja pihassa tai mökilläkin pitäisi ehtiä olla, ja nurmikkokin on leikkaamatta, perunat nostamatta, marjat poimimatta, telttaretkelläkään ei ole ehtinyt käydä……
Jos lomansa viettää noin, ei ole ihme, että töihin meneminen ottaa pannuun ja ajatuskin siitä alkaa ahdistamaan. Eihän tuollaisella lomalla ole pystynyt nukkumaan kunnolla, vaatteetkin ovat alkaneet kiristämään ja joka paikkaa ahdistaa ja puristaa.
Olen joskus itsekin viettänyt tuollaista lomaa, eikä töihin meno todellakaan sen jälkeen ollut kivaa. Pari ensimmäistä työpäivää meni lomasta toipuessa, ja sitä oli muka tekevinään jotain töitä.
Kukaan ei kuole, vaikkei kaikkea tekisikään
Onneksi olen viisastunut jo vuosia sitten ja osaan ottaa loman lomana ja nauttia siitä. Tekemistä on aina piisannut enemmän kuin tarpeeksi, mutta sellainen mää vaan olen; aina täytyy olla monta rautaa tulessa. Ja jos joskus yrittää lomastressi hiipiä päähän tekemisen paljoudesta, muistutan itseäni, ettei kaikkea ole pakko tehdä, eikä kukaan kuole, jos jätän jotain tekemättä. Se helpottaa kummasti 🙂
Viisi ruhtinaallista viikkoa kesälomaa
Minulla on kesälomaa ruhtinaalliset viisi viikkoa, josta yhden viikon pidin jo keväämmällä koronan takia. Jäljelle jääneisiin neljään viikkoon lisättiin vapaana pidettäväksi ylityötunteja, joten sain pitää yhteen putkeen lomaa neljä ja puoli viikkoa.
Valmistautumisen töihin paluuseen aloitin jo edellisenä perjantaina, kun soitin työkaverilleni Marjaanalle päivittääkseni sen hetkisen työtilanteen. Olimme perheen kanssa silloin Vuokatissa lomalla, eikä töihin soittaminen häirinnyt lomanviettoani millään tavalla. Päinvastoin, saatoin olla viikonlopun rauhassa, kun ei tarvinnut miettiä, mitähän siellä työpöydällä maanantaina on tehtävänä.
Miten ensimmäinen kesäloman jälkeinen työpäivä sitten sujui?
Maanantai oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Sunnuntaina katsoin säätiedotuksen ja päätin mennä töihin polkupyörällä, kun ennustettiin hyvää säätä. Kello herättämään 5:50. Vähän kieltämättä jänskätti, saanko nukuttua ja jaksanko kuitenkaan lähteä pyörällä töihin.
Turhaan jänskäsin; hyvin nukuin ja heräsin vähän ennen herätystä. Aamutoimien jälkeen hyppäsin pyörän päälle ja menoksi. Ilma oli todella kiva ja otollinen aamupyöräilyyn.
Aamupyöräilyn jälkeen ei ollut tietokaan mistään lomaltapaluuahdistuksesta. Ei edes yhtään harmittanut tulla töihin. Marjaanan kanssa oltiin perjantaina menty keskeneräiset asiat läpi ja suunniteltu vähän tulevaa syksyä. Marjaana jäi lomalle, kun minä tulin töihin ja hänen kanssaan nähdään syksymmällä.
Työpöydän ääressä odotti nippu papereita ja viesti Marjaanalta. Siitä pinosta oli hyvä aloittaa. Sen jälkeen vilkaisu sähköpostiin, josta poimin seuraavaan lehteen tarkoitetut asiat, muut vähemmän kiireelliset saivat odottaa iltapäivään. Ensin kuitenkin normaalit aamurutiinit piti hoitaa pois. Ja aamukahvi työkavereiden kanssa, joita ei kovin montaa lehtitalossa ollut, kun osa vielä lomaili.
Työpäivä meni hyvin
Työpäivä meni ihan kuten ennenkin. Ei tietoakaan lomaltapaluustressistä. Ei tullut mieleenkään, että olisin tarvinnut jotain työpsykologin tai jonkun muun tahon vinkkejä, miten selviän ensimmäisestä työpäivästä loman jälkeen.
Olo oli ok, kun lähdin polkemaan kohti Nokian Linnavuorta, jossa meidän triathlonseuralla eli Triathlonteam226:lla oli harkkakisa. Matkaa Hämeenkyröstä Linnavuoreen tuli 22,2 kilometriä.
Lisää kilometrejä pyörällä ja juosten
Seuran harkkakisassa minun hommani on toimia ”peränpitäjänä” eli nousen järvestä viimeisenä, tulen pyörälenkiltä viimeisenä ja juoksen maaliin viimeisenä. Näin kenenkään muun osallistujan ei tarvitse olla viimeinen. Uintimatka harkkakisoissa on 300 metriä, pyörälenkki Linnavuoresta kohti Mahnalaa on yhdeksän kilometriä ja juoksua tulee vähän vajaat neljä kilometriä. Työpäivän ja pyöräilyjen jälkeen viimeisenä oleminen sopi minulle todella hyvin. En olisikaan jaksanut sen kummemmin revitellä ja yrittää jotain hyvää aikaa harkkakisasta.
Harkkakisan jälkeen en polkenut kotiin, vaan tulin Jannen kyydissä. Menimme kaupan kautta ja kotona oltiin puoli kymmenen jälkeen illalla. Töissä olin 7,5 tuntia, kuntoilua tuli reilut kolme tuntia, yhtään ei ollut stressiä. Ei ole vaikea arvata, että iltapala ja uni maistuivat ensimmäisen työpäivän jälkeen 🙂