Olen viime viikkoina törmännyt eri yhteyksissä siihen, että ihminen tuntee olevansa liian vanha oppimaan uutta. Tai mikä vielä nolompaa, joku toinen on sitä mieltä, että kolmas henkilö on aivan liian vanha tekemään jotain. Mielenkiintoista on myös se, että milloin voi kysyä ja voiko kysyä, ”miten se nyt vanhoilla päivillään innostui opettelemaan uuden harrastuksen”.
Tuon viimeisen kommentin kuulin, kun kerroin innostuksestani opetella suunnistamisen jalo taito. Itsestäni ei tunnu yhtään liian vanhalle, ja itseni tuntien, suunnistus ei varmaankaan jää viimeiseksi uudeksi harrastukseksi.
Tykkään myös nyrkkeillä, joka sekin on kuulemma nuorempien harrastus. Pidän kovista ja kroppaa haastavista harjoituksista, eikä sekään kuulemma ole soveliasta 51-vuotiaalle naiselle. Triathlonharrastuksen kohdalla en ole kuullut olevani liian vanha, joten se ilmeisesti sopii ”vanhemmalle” naiselle, kunhan ei vaan vedä ”liian” kovia treenejä ja kisoja 🙂
Ihminen ei ole koskaan liian vanha suunnistamaan 🙂 
Olenko jo liian vanha seisomaan päälläni? Jonkun mielestä olen, omasta mielestä en 🙂
”Liian vanha” -termiä kuulee myös monessa muussa yhteydessä. Olen vähän hämmästynyt siitä, että toiset 50-60-vuotiaat ovat sitä mieltä, ettei enää tässä iässä kannata opetella käyttämään uusia digitaalisia palveluja tai laitteita. Riittää, kun osaa käyttää sen verran, mitä on 10 tai 15 vuotta sitten oppinut. Itselläni on vähintään 15 vuotta työuraa jäljellä ja minusta ainakin tuntuu siltä, etten ole vieläkään valmis, vaan voin oppia uutta myös työelämässä.
Juuri sen vuoksi aloitin digitaalisen markkinoinnin opiskelun ja sitä myötä yritän ottaa haltuun pikkuhiljaa myös erilaisia somepalveluja. Ja hienolta tuntuu, kun oppii uutta. On ihan mahtavaa, kun olen esim. oppinut pitämään blogia ja saan jopa kuviakin liitettyä mukaan 🙂 Kyllä ”näin vanhan” ihmisen päähän ihan todistettavasti vielä uusia juttuja mahtuu.
”Toi on ihan liian vanha” -sanontaa kuulee valitettavan monessa tilanteessa. Olen monesti kuullut, kun joku päivittelee, ”miten noin vanha käy vielä juoksu- ja suunnistuskisoissa, sehän voi saada kesken matkan sydärin.” Mitä sitten jos saa? Hän on ainakin saanut sen sellaisessa paikassa, missä haluaa olla. Kyllä itsekin mielummin kuolen vanhana kesken suunnistuksen johonkin metsäpolulle, kun keinutuoliin omaan olemiseeni tylsistyneenä.
Uuden oppiminen ja itselle mieluisten asioiden tekeminen pitää mielen virkeänä ja elämänhalun tapissa, on ikä sitten mitä tahansa. Se on ihan fine, jos itse ei enää jaksa tai viitsi opetella uusia asioita tai kokeilla rajojaan, kunhan on tyytyväinen omaan elämäänsä. Nautitaan elämästä kukin tyylillämme juuri niin kauan, kun itsestä tuntuu hyvältä, ja annetaan toistenkin nauttia juuri sillä omalla tyylillä 🙂
PS: Oli ihan maailmanmestarin fiilis, kun tänään tulin suunnistamasta ja löysin kaikki rastit. Hihkuin itsekseni ääneen ja pompin riemusta; ihan just niin kuin pienet lapset 🙂 Juuri tällaisten upeiden fiilisten takia suosittelen lämpimästi kaikille sellaista tekemistä, mistä itse tykkää tai mistä on aina haaveillut. Ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta tai opiskelua. Vai ollaanko tässä jo liian vanhoja haaveilemaan(kin)?
Hei Maise!
Tämä osui ja upposi. Itse olen vuosien varrella vastannut epäilijöille, että teen juttuja juuri NYT, kun vielä voin.
Sinä olet innoittanut esimerkilläsi aloittamaan mm maraton- juoksun ja iloitsemaan pääsystä n50 sarjaan.
Hei Tuija,
kiitos kovasti kommentista. Tosi hyvin vastattu epäilijöille 🙂 Silloin tehdään, kun siihen on mahdollisuus.
Onpa ihana kuulla, että olen pystynyt omalla esimerkillä innoittamaan juoksemiseen. Ja myös tuo, että osaat iloita uuteen ikäsarjaan pääsystä. Hienoa olla viiskymppisenä vielä sellaisessa kunnossa, että pystyy, vai mitä 🙂
Tsemppiä, iloa ja aurinkoa tähän erikoiseen kevääseen. Ehkäpä syksyllä törmätään Trailcupin jossain osakilpailussa 🙂
– Maise