Mennyt viikko oli tosi kiva, perusviikko. Vai olikohan se ihan perus? En oikein tarkasti tiedä, mikä viikosta teki erityisen kivan, mutta se vaan oli. Johtuukohan se siitä, että aamulla kun herää, noin miljoona isompaa ja pienempää lintua laulaa? Ehkäpä se johtuu siitä, että nyt alkaa olla käsillä ihan paras vuodenaika. Vaikka kaikki vuodenajat on ihan parhaita, koska jokaisesta löytyy hyvät puolet. Olen siitä onnellinen, että osaan nauttia kaikista vuodenajoista. Kun kaameessa räntäsateessa, märässä, tuulessa ja kylmässä vetää jotain vähänkin pidempää lenkkiä, siitäkin osaa nauttia, kun vaan miettii, että miten mahtavalta lenkit tuntuukaan sitten, kun on hyvä sää. Ja nyt ne hyvät säät on. Pyörälläkin on aivan huikeeta polkee työmatkat, kun ei tarvi pukea montaa kerrosta päälle, ettei palele 🙂
Takaisin menneeseen viikkoon. Maanantaina olin fillarilla töissä. Tai no, aamulla menin Jannen kyydillä Viljakkalaan SEOn risteykseen, josta Janne jatkaa omaan suuntaan ja minä omaan suuntaan Hämeenkyröön. Siitä ristiltä mulla on töihin aikalailla tarkasti 11 kilometriä; sopiva aamulenkura silloin, kun on reppu selässä. Iltapäivällä poljin kotiin. Matkaa kotiin on 32,5 kilometriä ja aikaa mulla siihen maastopyörällä menee vähän reilu puolitoista tuntia, kun suht’ rauhallisesti polkee ja vähän ympärilleen katselee.
Tiistaina oli parisen tuntia digitaalisen markkinoinnin opiskelua töitten ohella; puhuttiin mm. näytöistä. Huihai, hikeä pukkasi otsalle, kun mentiin läpi, millaisia näyttöjen täytyy olla. Siinä saa kyllä ihan tosissaan tehdä töitä digitaalisen markkinoinnin projektin kanssa, että saa hyväksytyn suorituksen. Mutta, haasteitahan täytyy ihmisella olla, jotta mieli pysyy virkeänä.
Töitten jälkeen olikin sitten hierojalle aika. Soitin mammalle ja kerroin hänelle, mihin olen menossa. Hän tuumasi, että ”voi miten ihanaa, kun pääsee hierojalle”. Minä siihen, että en sitä nyt ihanaksi sanoisi, koska tuskan hiki tuppaa tulemaan, kun löytyy niin tukossa olevia kohtia, oli kyseessä sitten jalkojen tai yläkropan käsittely. Kiitos Tapsalle, joka pitää minut sellaisessa kunnossa, että voin näin paljon liikkua 🙂
Valloittava kotieläinpuisto
Keskiviikkona iltapäivällä oli tosi kiva tapaaminen sovittuna. Pääsin käymään valloittavassa hämeenkyröläisessä kotieläinpuistossa. Kyseessä ei ole mikään virallinen kotieläinpuisto, vaan Heinin koti.
Hevosia on kaksi ja puoli. 
Komee kukko kanojensa kanssa.
Vuohet on vielä vauvoja; valkoinen oli 4,5 viikkoa ja musta 3,5 viikkoa. 
Tietenkin myös musta lammas 🙂
Emmi pitää Maisa-kissan kanssa kanssa jyrsijäpopulaation kurissa 🙂
Maisa-kissasta ei ole kuvaa, koska Maisa on niin nopea liikkeissään, että siitä ei kuvaa oikein meinaa saada 🙂
Helatorstaisuunnistus ja muut loppuviikon touhut
Helatorstaina käytiin Katrin kanssa harjoittelemassa suunnistusta Ikaalisten kylpylän maastossa. Sehän meni ihan hyvin; kaikki rastit löytyi alle kahden tunnin ja aurinko paistoi. Mahtavaa 🙂
Perjantaina tuli töitten jälkeen vähän käännettyä perunamaata. Perunamaa on ollut pressun alla monta vuotta, mutta nyt ajattelin kaivaa sen esiin ja istuttaa pottuja. Paljoa ei kannatta ruokaa kasvattaa, koska säilytystilaa meillä ei juurikaan tällä hetkellä ole. Sen verran täytyy istuttaa syötävää omalle tontille, että saa tuntea sen supermahtavan fiiliksen, mikä tulee kun saa syödä itse istutettua ja kasvatettua ruokaa. Se on kyllä hienoa 🙂
Maan kääntämisen ja muokkaamisen otan ihan kuntoilun kannalta 🙂 
Saattaa vierähtää muutama vuosi, ennenkö näistä tyrneistä saadaan satoa.
Mikä juhlafiilis, kun potut on maassa. 
Punainen tupa ja perunamaa 🙂
Kestävyysurheilijalle sopiva suunnistusharjoitus
Lauantaina aamusta, kun heräsin jo vähän viiden jälkeen, ehdin hyvin opiskella, ennenkö hyppäsin Jannen kyytiin ja ajettiin Nokialle. Janne meni töihin, minä suunnistamaan. Ilma oli aivan mahtava metsässä hölkkäilyyn. Sielä mää painoin menemään pitkin metsää ja suota reilut neljä tuntia. Mahtava, pitkä harjoitus, ja kyllä ne rastitkin sieltä löytyi pitkän etsimisen jälkeen 🙂
Olisipa ihanaa perustaa aikuisten liikuntakerho
Päätin myös kokeilla, löytyykö lähiseudulta samanhenkisiä ihmisiä kuin minä eli monipuolisesta liikunnasta pitäviä. Aloin ottamaan selvää, innostuuko ihmiset aikuisten liikuntakerhosta. Nimenkin jo keksin: Sport Tevaniemi. Sen verran asiassa on nyt päästy eteenpäin, että joka torstai klo 19 kokoonnutaan ja lähdetään yhteislenkille 🙂 Toivottavasti innostusta riittää, niin syksyllä voidaan sitten siirtyä sisälle kivalla porukalla harrastamaan. Sisällä voidaankin sitten tehdä monipuolista sisäliikuntaa kuntonyrkkeilystä astangaan, päälläseisonnasta kuntopiiriin, ja kaikkea siitä väliltä. Onhan se nyt etenkin syksyn ja talven pimeimpään aikaan paljon kivempi lähteä harrastamaan, kun tietää että paikalla on muitakin. Niin, että tervetuloa liikkumaan monipuolisesti ja iloisesti Ikaalisten Tevaniemeen 😀