Tänä vuonna Pirkan Pyöräily oli mahdollista tehdä omatoimisena, kuten korona-aikaan monet muutkin kuntoilutapahtumat. #munpyöräily on ihan mahtava idea järjestävältä taholta.
Jannen kanssa tartuttiin ihan intona tähän mahdollisuuteen, koska meidän ajatuksissa on monta vuotta ollut ajatus pyöräillä Kyrösjärven ympäri, mutta ikinä siihen ei ole ollut aikaa. Nyt päätettiin se tehdä, koska Pirkan kierros on tavoitteena tänäkin vuonna ja mahdollisuus saada pyöräily suoritettua ilman, että lähdetään Tampereelle, jossa varsinainen pyöräilyn lähtö ja maali perinteisesti on.
Pysytään sivuteillä
Janne suunnitteli meille reitin niin, ettei tarvitse ajaa kolmostietä pitkin, koska sitä ei todellakaan ole kiva ajaa fillarilla. Suunnitelmissa oli mennä pienempiä teitä pitkin, joten maantiepyörällä matkaan ei voitu lähteä.
Tiedettiin etukäteen, ettei matkasta tule kaikkein helpoin Pirkan Pyöräily ja matkaan päätettiin lähteä retkimielellä. Sehän tiesi sitä, että kunnon eväät piti olla mukana. Tein edellisenä iltana meille eväitä: kana-paprika-persikkapitsaa ja banaani-nokkoslättyjä. Lisäksi katsotiin, että Kovelahden kyläkauppa on sunnuntaisin auki klo 13-15, joten sieltä voidaan ostaa lisää juotavaa ja jäätelöä. Kauppa kyllä tuotti meille suuren pettymyksen 🙁
Sunnuntaiaamu 13.6.2021
Aamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Syötiin hyvä aamupala, jonka jälkeen pakattiin eväät ja juomat fillariin ja menoksi. Matkaan lähdettiin ysin aikaan aamulla.
Luhalahdentietä ajeltiin ensimmäiset 18 kilometriä. Autoja ei liikkeellä juurikaan ollut, mutta vastaan tuli iso pyöräilyporukka, jolla oli vähän kovempi vauhti, kun meillä 🙂
Ensimmäinen tauko Hämeenkyrössä
Ensimmäinen huolto- ja evästauko pidettiin Hämeenkyrössä, Mäntyrinteen hautausmaan parkkipaikalla. Aurinko alkoi paistamaan ja ilma lämpeni.
Päällimmäiset vaatteet pois
Hämeenkyrön lentokentällä piti siirtyä kevyempiin ajovermeisiin, kun alkoi tulla lämmin. Tarkoitus oli ajaa Pirkan uraa pitkin Vatulaan, mutta eväsboksi ei pysynyt jopparilla, kun oli niin paljon juurakkoa, kuoppaa ym. uralla. Niinpä lyhyen latupohjalla ajamisen jälkeen siirryttiin takaisin tielle.
Ohikulkijoiden iloksi
Matkan varrella nähtiin monessa paikassa kivoja juttuja, joita ihmiset olivat tehneet ohikulkijoiden iloksi 🙂
Kun on maastopyörällä liikenteessä, vauhti on sen verran maltillinen, että ehtii nauttia hienoista maisemista. Kylät on todella kauniita ja idyllisiä.
Kun vauhdissa ja kovassa tuulessa ottaa kuvia, ei ihan hirveästi huvita alkaa tiirailemaan, pysyykö horisontti suorassa 😀 Pari kertaa meinasi tuuli viedä kännykän kädestä, kun otin kuvia.
35 kilometrin välein tauko
Pidettiin noin 35 kilometrin välein muutaman minuutin tauko. Pari kertaa piti tarkistaa kartasta, mihin seuraavaksi käännytään. Tässä Janne taitaa katsoa, kauanko tätä kurjasti ajettavaa hiekkatietä vielä jatkuu. Välillä oli kyllä niin isoa kivisoraa tiellä, että ajaminen ei ollut mikään suuri nautinto, mutta mitäpä siitä. Pyöräily on kuitenkin kivaa, ja ilma oli kovaa tuulta lukuunottamatta hieno ja kesäinen 🙂
Tosi komea hirvi
Vähän ihmeteltiin, että mikä ihmeen jättieläin seisoo tien vieressä, pellon laidassa. Kun päästiin lähemmäksi, huomattiin että hirvihän se siinä 🙂
Pyöräretken suurin (ja ainut) pettymys
Mikäs se sellanen pyöräretki on, jos yhtään pettymystä tai takapakkia ei tule? Tultiin T-risteykseen, jossa piti päättää, käännytäänkö oikealle ja ajetaan noin kilometri Mansoniemen leirintäalueen kahvilaan jätskille ja ostetaan loppumatkaksi juotavaa vai käännytäänkö vasemmalle ja poljetaan vastatuuleen noin 8 kilometriä ja käydään Kovelahden kyläkaupassa. Katsottiin kelloa ja huomattiin, että meillä on vähän vajaa tunti aikaa ajaa Kovelahteen, että ehditään kauppaan.
Oltiin tarkistettu sekä yrityksen kotisivuilta että somesta, että kyläkauppa on kesäsunnuntaisin auki klo 13-15, joten ei muuta kun etupyörä kohti vastatuulta ja polkemaan.
Voi itku, mikä pettymys oli, kun tultiin kaupan pihaan ja ovessa luki ”Sunnuntaisin suljettu”. Ei perhana! Onneksi meillä oli vielä vähän mehua pullossa ja syömiseksi lättyjä.
En yleensä anna julkisesti huonoa asiakaspalautetta, mutta tämä on kyllä surkeeta asiakaspalvelua. Kun on kotisivut ja sosiaalisen median kanava, jossa yritystä mainostetaan, tiedot pitäisi olla ajantasalla. Arvatkaa, mennäänkö joskus käymään Kovelahden kyläkaupassa tai suositellaanko sitä muille?
Suunnitelmaan muutos
Meidän piti tehdä suunnitelman muutos, koska Kovelahdesta oli tarkoitus jatkaa kohti Riitialaa, että saadaan kierrettyä Kyrösjärvi kokonaan. Nyt piti kuitenkin tehdä muutos ja lähdettiin polkemaan takaisin kahdeksan kilometrin matka ja siitä vielä kolmostielle ja kohti Mansoniemen lerintäalueen kahvilaa. Siihen luotettiin, että se on ainakin auki. Onneksi nyt oli myötätuuli ja matka taittui pettymyksestä huolimatta kevyesti ja leppoisasti. Matkaa meillä oli takana jo noin 100 kilometriä.
Manso Camping ei tuottanut pettymystä
Mansoniemen leirintäalueen kahvila oli auki. Oi sitä riemua, kun päästiin tankkaamaan juomapullot ja ostettiin kahvia ja jäätelöä. Kyllä maistui 😀
Pari-kolme kilometriä ajettiin kolmostien reunaa, ennenkö päästiin takaisin sivutielle. Mansoniemen sillalla piti pysähtyä ottamaan pari kuvaa.
Ikaalinen voisi panostaa sivuteihin nykyistä enemmän
Voi ei, missä kunnossa Riitialantie on! Ollaan ajettu Riitialantietä ensimmäisen kerran 9 vuotta sitten. Se oli silloin jo niin huonossa kunnossa, ettei maantiepyörällä viitsinyt siellä ajaa. Edelleen se on ihan hirveessä kunnossa. Tällasta tietä pitkin ihmiset joutuu päivittämään ajamaan. Jos ja kun, Ikaalisten kaupunki haluaa pitää maaseudun ja sivukylät asuttuna, teiden kuntoon pitää alkaa kiireesti panostamaan. Ei taida kunnan päättäjiä asua tämän tien varrella???
Kun alkuperäiseen suunnitelmaan tuli muutos, piti tehdä parit ylimääräiset kierrokset lähellä kotia, että saatiin tarvittavat kilometrit täyteen. Ajettiin Luhalahdentietä Parkanon suuntaan kolmostielle saakka, käännyttiin takaisin ja kierreltiin sivuteillä. Vielä ennen kotiin pyöräilemistä käytiin Tevaniemen koululla äänestämässä.
Ihanaa päästä kotiin
Vaikka pyöräretki oli yhden pikkuhaaveen toteutus ja kiva retkipäivä, oli aivan ihanaa päästä kotiin. Kyllä matka sen verran koville otti. Kokonaismatkaan meni reilut kahdeksan tuntia, pyöräaikaa tuli 7:27 ja matkaa 135,2 kilometriä. Itse asiassa mulle tuli 2 kilometriä enemmän matkaa, koska enhän mä tietenkään huomannut laittaa kelloa päälle heti lähdössä. Niin tyypillistä meikäläisen touhua 😀
Maantiepyörällä ihan pala kakkua
Ai että, miten helppoa jatkossa on ajaa Pirkan Pyöräily maantiepyörällä pitkin maanteitä. Se tulee olemaan ihan pala kakkua tämän vuoden pyöräilyyn verrattuna 🙂
Pirkan Pyöräilystä saat lisäinfoa Pirkan kierroksen sivulta. Voin erittäin lämpimästi suositella näitä tapahtumia. Eivät ole mitään kilpailuita, vaan jokainen etenee omassa tahdissa. Käy katsomassa sivuilta lisätietoja ja osallistu.
Paitsi, että kuntoilu on ihan äärettömän hyvää sekä päälle että fysiikalle, se on myös erinomaista parisuhdeterapiaa. Yhtään ei tälläkään retkellä tarvinnut kinata, vaikka välillä vähän puskettiinkin vastatuuleen 😀