Meillä kaikilla on omanlaiset tavat ja tekemisen tyylit, miten tilanteissa toimitaan ja mitä milloinkin tehdään ja mitä tehdään silloin, kun ei ole mitään tekemistä. Me add / adhd -ihmiset ollaan siinä kyllä ihan omanlaisia sekä hyvässä että pahassa. Välillä nauran itselleni ja välillä kiroan itseäni, että ”ei jumankauta, miksi mä teen näin.”
En tiedä, pitäisikö puhua maneereista, manöövereistä, tavoista vai tekemisistä. Tässä jutussa puhun tekemisistä.
Facebook-ryhmä, jossa olen kotonani
Kuulun aivan ihanaan Facebook-ryhmään, johon kuuluu vain add / adhd -naisia. Ryhmä on suljettu ja jäseniä siellä on tällä hetkellä (huhtikuu 2021) reilut 5300. Ikähaitari on alle parikymppisestä yli kuuskymppiseen. Löysin ryhmän viime syksynä ja heti tuli vahva tunne siitä, että olen kotona. Huomasin, etten todellakaan ole yksin tämän ”ei-jumankauta-miksi-mä-taas-teen-näin” -asian kanssa.
Arkisia asioita laidasta laitaan
Ryhmässä keskustellaan ihan kaikista arkisista asioista ja siitä, miten add / adhd näkyy ja vaikuttaa omassa arjessa. Ryhmä on aivan loistava vertaistukiryhmä. Naiset kertoo ja kyselee toisiltaan, onko tää ja tää tuttua ja olenko ainoa, joka tekee näin ja näin. Näitä keskusteluja seuratessa mulle tuli ihanan normaali olo. Ajattelin, etten todellakaan ole ainut, joka toimii siten kun toimii. Samalla tuli myös olo, että tämähän olisi pitänyt löytää jo vuosikymmeniä sitten. Paitsi, ettei tätä ryhmää silloin vielä ollut.
Tekemiset eroaa toisistaan
Ei kaikki tekemiset tietenkään ole ihan yksi yhteen. Mulle on aina ollut todella tärkeätä se, että tavarat on omilla paikoillaan, koska jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Olen tässä ollut aina kovin ehdoton ja hermo menee, jos esimerkiksi sakset on jätetty väärään paikkaan. Sitä vastoin ryhmässä on paljon kuvia siitä, miten sekaisin tavarat ovat. Eli kodit on joko sotkussa tai sitten ne on ihan vimpan päälle siistejä. Ei mitään välimuotoa, vaan joko tai. Meillä on kotona tuottanut ihan hirmuisesti riitoja juuri tämä asia: Miljan add oli kotona asuessa sitä, ettei hän saanut aloitettua siivousta ja koska mun adhd on sitä, että kaiken täytyy olla paikoillaan, jokainen tietää, mitä siitä on seurannut.
Aiemmin kirjoittamassani artikelissa ”Millaista on olla erityislapsen äiti” on hyvin kuvaava kuva siitä, millaiselta add-nuoren huone meillä yleensä näytti.
Hauska videopätkä kolmestakymmenestä erilaisesta tekemisestä
Yksi ryhmän jäsen jakoi videon, johon on koottu 30 erilaista adhd-kaverin tekemistä otsikolla: Me in my childhood for no reason (Minä lapsuudessani – ilman mitään syytä). Kun sitä katsoin, nauroin niin makeasti, että meinasin tipahtaa tuolilta. Osa on sellaisia, joita teen edelleen ja kaikkia olen tehnyt nuorempana. Onneksi kuitenkin joitain juttuja jo tämän ikäisenä voin olla tekemättä 😀
Tekemiset on jonkinlaista oheistoimintaa
Omalla kohdalla nämä erilaiset tekemiset tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin, on oheistoimintaa, kun on olevinaan tylsää tai kun pitäisi tarttua johonkin toimeen, mikä ei niin kauheesti kiinnosta. Tai itse asiassa, en aina edes tiedä, miksi alan jotain tekemään. Saattaa mulla olla kiirekin, kun yht’äkkiä huomaan, että ”ei-jumankauta-miks-mä-taas-teen-näin”.
Tässä muutama esimerkki omista tekemisistä: Aina kun menen suojatien yli, lasken viivat. Aina kun kuljen rappusia, lasken rappuset. Huomaan välillä pomputtelevani kuulakärkikynää tai kiertelen hiuslenksua tai kuminauhaa sormien ympärille. Laattalattialla kävellessä ei saa astua viivojen päälle tai täytyy astua määrätyn väristen laattojen päälle tai astun vain joka kolmannelle laatalle. Kun olen autossa, katson edellä ajavien autojen rekisterikilpiä ja mietin, mistä sanasta kirjaimet on lyhenteitä. Esim. GPR on ihan selkeesti gepardi, ZLP on Zeppeliinin lp-levy, IUT on ikuisesti uskollinen tollo, jne. Jos ostaisin oman rekisterikilven, se olisi tietenkin MAI-53. Tärkeitä asioita tulee mietittyä 😀
Joskus olen Jannelta kysynyt, miettiikö hän tällaisia asioita. Varmasti moni arvaa, mikä on reaktio: hän katsoo mua vähän hitaasti ja kysyy ”Miksi miettisin?” Niinpä, miksi sitä tällaisia miettisi 😀
Rutiinien noudattaminen on älyttömän tärkeää
Näiden omituisten tekemisten lisäksi rutiinit ovat älyttömän tärkeitä meille add / adhd -ihmisille. Otetaan esimerkiksi aikataulut. Jos tulee viime hetken muutoksia, menee heti hermo ja ensimmäinen vastaus on ”ei käy”. Onneksi tämäkin on sellainen asia, minkä nykyään tietää ja ymmärtää mistä se johtuu, niin sen mukaan osaa toimia. Ja vanhemmiten on oppinut tässäkin asiassa pehmeämmäksi, eikä ole enää niin tiukka. Nyt osaa myös nauraa itselleen ja pudistella päätään ajatellen: ”ei jumankauta, moon kyllä ihan pimee”. Saan usein nauraa itselleni, koska tiedän, että monet mun tavat, maneerit, tekemiset ja manööverit on ihan naurettavia 😀
Mikäli aikuisten add / adhd kiinnostaa ja haluat tietää asiasta enemmän, tässä pari linkkiä:
• adhd-aikuiset.fi
• adhdtutuksi.fi