Sunnuntaina 5.7. on Voimarinteen Teräsmieskisat Sastamalassa, Karkussa. Osallistun triathlonin puolen matkan kilpailuun, jossa uidaaan 1900 m, pyöräillään 90 km ja juostaan puolimaraton eli 21,1 km. Tai tänä vuonna ei omalla kohdallani voi ihan tosissaan puhua kilpailusta, koska en ole harjoitellut tavoitteellisesti viime kesän jälkeen.
Viime vuoden piti olla viimeinen tavoitteellisen harjoittelun vuosi. En siis ymmärrä, miksi kuitenkin vuodenvaihteessa ilmoittauduin Voimarinteen kisaan. Jotenkin siinä vaan kävi niin.
Olen liikkunut paljon koko tämän vuoden. Olen kuntoillut, mutta en ole harjoitellut triathlonkisoja varten. Jotenkin ei vaan ole ollut motivaatiota lähteä tekemään sellaisia kovia harjoituksia, mitä tavoitteellinen harjoittelu vaatii. Olen siis päästänyt itseni helpolla 😀
Valkoviiniä, olutta, väkeviä
Olen tehnyt myös sellaista, mikä ei todellakaan kuulu tavoitteelliseen harjoitteluun eli juonut valkoviiniä, olutta ja väkeviä ja vedellyt kessuja alkoholin juomisen kaverina. Ja koska olen on / off -ihminen adhd:n ansiosta, kyse ei ole ihan mistään yhdestä lasillisesta. Tämä saattaa tulla jollekin yllätyksenä, ja ehkä myös kauhistuksena, mutta en siis todellakaan elä jatkuvasti hirmu terveellisesti 🙂 95 % ajasta kyllä, mutta en jatkuvasti.
Pois mukavuusalueelta
Juhannuksen jälkeen päätin, että nyt olisi aika lähteä tekemään harjoitus, jossa mennään mukavuusalueen ulkopuolelle. Olin jo pari päivää aiemmin päättänyt, että tiistaina on pitkä pyörä-juoksu -yhdistelmäharjoitus, ensimmäinen laatuaan tänä vuonna, kun tavoitteellisesti harjoittelevalla niitä olisi tässä vaiheessa vuotta jo ainakin kaksikymmentä.
Illalla aloin valmistautumaan harjoitukseen. Urheilujuomaa ja -geelejä ei ollut kaapissa, joten tein oman urheilujuoman vedestä, hunajasta ja merisuolasta. Autotalliin vein valmiiksi lenkkarit, juoksushortsit ja lippiksen odottamaan juoksun vaihtoa. Näillä mennään.
Pyöräily meni hyvin. Sehän on niin helppoa, kun alamäet voi huilata 🙂 Isoja mäkiä kotoa Hämeenkyröön ajettaessa on useampia, joten reidet sai kyytiä, mikä tuntui ihan huipulle. Siinä tuli taas mieleen, että ”ei jumankauta, ku tää on kivaa”. Pyöräilykilometrejä tuli 66, joista viimeisen 300 m talutin pyörää, kun takarengas meni rikki. Aikaa koko pyöräilyyn rengasrikkoineen meni 2:53.
Juoksu, siis hölkkä, oli melkoista taistelua
Juoksuun lähtiessä mietin, otanko juomista mukaan, koska edessä olisi 13 kilometriä juoksua helteessä (mittari näytti lähtiessä +27) ja tiesin, ettei reitillä juurikaan varjopaikkoja ole. Kuuma lenkki siis tulossa.
En ottanut, koska olin päättänyt, että nyt mennään mukavuusalueen ulkopuolelle ja välillä täytyy koetella itseään. Ratkaisussa oli sellainenkin ajatus takana, että kun kestää hölkän helteessä, se lisää kropan helteenkestävyyttä, mikä ei ole nyt pahitteeksi, kun sääennusteessa näkyy yli +30 asteen lämpötiloja.
Juoksusta, siis hölkästä, tuli juuri niin rankka, kun aavistinkin. Reidet, niska ja alaselkä olivat jo valmiiksi väsyneet maantiepyörällä ajamisesta. Lisäksi kuumuus oli iso rasite, koska kroppa ei ole siihen tottunut.
Oli siinä kaikenlaista ajatusta mielessä, ennenkö pääsin kotiin. Silti mieleeni ei tullut kertaakaan, että olisin kääntynyt kesken lenkin takaisin. Kun jotain päätetään, se tehdään 😀 Aikaa 13 kilometrin hölkkään tänään meni 1:24 eli reilusti enemmän, kun viileämmässä säässä. Paahteisimmat ylämäet kävelin, kun tuntui niin pahalle.
Koko harjoituksen kesto oli liki 4,5 tuntia ja kilometrejä tuli yhteensä 79.
Palautumaan lähdin meidän vaatimattomalle, mutta niin ihanalle Kyrösjärven rannalla sijaitsevalle vuokramökille, ja tietty maastopyörällä. Matkaa ei ole kuin 2 kilometriä, mutta kyllä ylämäet tuntui reisissä 😀 Ihan heti en tietenkään malttanut istahtaa alas huilaamaan, vaan ensin piti vähän kaataa risuja rannasta ja käydä huuhtomassa itsensä ja treenivaatteensa järvessä.
Nyt, kun treenistä on kulunut muutamia tunteja ja on tullut hyvin syötyä, juotua termospullollinen kahvia ja kylmää mehua, vissyä ja vettä, olo on mitä parhain. Ja fiilis kilpailuja varten paljon parempi kuin aamulla ennen treeniä. Tässähän ehtii vielä tehdä kaksi samanmittaista harjoitusta ennen Voimarinteen kilpailua ja sillä on sitten jaksettava painaa noin viisi ja puoli tuntia kilpailussa.
Ei tämä niin vakavaa ole
Yksi mietinnän kohde on vielä: pitäisiköhän järvessäkin käydä tekemässä uintiharjoitus ennen kilpailua? Ei ole märkäpuku ollut viime kesän jälkeen vielä kertaakaan päällä, enkä tänä vuonna ole vielä yhtään harjoitusta järvessä tehnyt. Ja tämän vuoden uimahalliharjoituksetkin ovat jääneet yhden käden sormilla laskettaviksi.
Mutta, eihän tämä niin vakavaa ole ja vähemmälläkin harjoittelulla kisa menee läpi, kun rauhassa malttaa mennä 😀