Sain Kyröskosken Polkupyöräliikkeestä tekstiviestin, että maastopyörääni tilattu joppari eli tavarateline, on noudettavissa. Perjantaiaamu passaa hyvin siihen, että lähden asioille Hämeenkyröön, fillarilla tietenkin.
Hirviä tiellä
Muutaman kilometrin poljettuani, tien ylittää noin 30 metrin päässä edessä hirviäiti vasan kanssa. Vaikka hirviä näkee omilla huudeilla silloin tällöin, tämä on toinen kerta viiden päivän sisään, silti näky aina pysähdyttää, ja tulee fiilis että VAU!
Paikallislehti kertoo paikalliset asiat
Ennen kotoa lähtöä aattelin ihan vaan vähän selata paikallista UutisOivaa aamukahvin kaverina. Siksi ihan vaan vähän, koska Oiva on mun työpaikka ja olen tällä hetkellä lomalla 😀 Onneksi selaisin lehden, koska takasivulta bongasin Säippä Ky:n mainoksen. Olin Säipän synttärihulinat jo ihan lomaillessa unohtanut.
Polkupyöräliikkeessä käynnin jälkeen siis eturengas kohti Säippää. Suomen ehkäpä paras ja ihanimman henkilökunnan omaava vaateliike juhli 65-vuotista syntymäpäiväänsä. Monet luulevat virheellisesti, että siellä on vain suurin piirtein liikkeen ikäisille ihmisille vaatteita. Se on ihan puppua! Vai mitäpä sanotte alla olevista vaatteista?
Muutaman tutun kanssa juttelun ja Marjan kanssa juotujen synttärikakkukahvien jälkeen lähdin paluumatkalle. Täytyy vielä huomioida paikallisen Moision Kotipakarin mansikkakakku, joka oli laktoositon ja gluteeniton. Kiitos siitä; sen energialla poljin seuraavaan pysähdyspaikkaan. Lämpötila huiteli jo +30 asteen hujakoilla, joten energia- ja nestetankkaus olivat tarpeen.
Viljakkalan kyläpuoti
Hämeenkyröstä reilun 10 kilometrin päässä on Viljakkalan keskusta ja sieltä löytyy Viljakkalan kyläpuoti. Mirvellä oli myynnissä hämeenkyröläisen Yrjölän marjatilan mansikoita. Niitähän oli saatava, jotta jaksaa polkea seuraavalle pysähdyspaikalle, joka on reilun 10 kilometrin päässä. Terassilla olevien ihmisten kanssa tuli vaihdettua kuulumiset ja lapsille jätin loput mansikat, kun kaikkia en jaksanut syödä.
Viljakkalan kyläpuodilta kotiinpäin poljettaessa ajelen Inkulan sillan yli. Näkymä molempiin suuntiin on tosi hieno: toisella puolella näkyy vanha kivisilta ja toisella puolella aukeaa hienosti Kyrösjärvi.
Luhalahden helmi: Kyläpuoti
Muutaman ison ylä- ja alamäen jälkeen pääsen todelliseen helmeen: Luhalahden kyläpuotiin. Kyläpuoti on alunperin perustettu vuonna 1906. Nykyään kyläpuoti on auki kesäisin joka päivä, ja muuten joskus ja jouluna.
Kaupasta löytyy hyvä valikoima monenlaista tavaraa ja syötävää, paikallista ja pirkanmaalaista. Itse ostin mansikkasorbettia ja kuivattuja mangoviipaleita. Niiden voimalla jaksoi polkea viimeiset 10 kilometriä kotiin.
Paikallinen palvelu on pop
Paikallisia palveluja täytyy käyttää, jotta ne pysyvät. Yrittäjät eivät elä sillä, että vain puhutaan, miten hienoa on, kun on sitä, tätä ja tota palvelua läheltä saatavissa.
Täytyypä vielä mainostaa omaa maksutonta, paikallista palvelua. Pistin pystyyn jokunen viikko sitten Tevaniemeen Sport Tevaniemi -nimisen aikuisten liikuntakerhon. Se on paikallinen maksuton palvelu, johon ovat tervetulleita aikuiset, jotka haluavat monipuolisesti liikkua yhdessä.
Lopuksi on tehtävä selväksi, että tämä ei ole maksettu mainos, vaan oma kannanottoni lähipalvelujen puolesta 🙂