Rohkeus tehdä omat valinnat – sanoin itseni irti

Tee useammin sellaista, mitä et ole ennen tehnyt, osa 3/3

Alunperin tämän kirjoituksen piti olla kertomus rohkeudesta kokeilla seisomista päällään sup-laudalla ja miten upealta onnistuminen tuntui. Aihe kuitenkin muuttui. Tein nimittäin tällä viikolla toisenlaisen rohkean päätöksen ja irtisanoin itseni reilun 13 vuoden työrupeaman jälkeen. Olen ilokseni saanut olla mukana tekemässä ja kehittämässä Suomen parasta paikallislehteä, UutisOivaa ja tämän viimeisen vuoden sain kehittää lehden yhteydessä toimivaa mainostoimistoa, OivaMainosta.

Mikä tähän sitten johti? Miksi sanoa itsensä irti hyvästä työpaikasta?

Syitä on tietenkin monia. Suurin syy on kuitenkin se, että tässä elämäntilanteessa voin asettaa oman hyvinvointini ykköseksi. Olen saanut tarpeekseni stressistä ja jatkuvasta kiireestä. Haluan olla enemmän kotona ja päästä nauttimaan tästä ihanasta luonnosta ja rauhasta, mitä täällä peltojen keskellä on. Missään tapauksessa en halua lopettaa työntekoa; haluan vain itse päättää, mitä teen, missä ja koska.

Ei päätös sinänsä mikään iso asia ole, vaihtavathan ihmiset työpaikkoja tämän tästä. Minulla vain ei ole seuraavaa työpaikkaa; en sellaista edes ole hakenut, eikä tarkoitus ole hakea. Mieluusti teen tulevaisuudessa töitä digimarkkinoinnin ja liikunnan alalla yrittäjänä. Eikä mikään estä minua menemästä vaikkapa kiireapulaiseksi johonkin, missä reipasta apulaista tarvitaan. Olen monen alan osaaja, enkä ole turhan tarkka duunista, koska kaikki työ on tärkeää. Nyt ensin on kuitenkin aika vähän hengähtää ja huilata.

Intohimoni liikuntaa ja liikunnan ohjaamista kohtaan on niin suuri, että sitäkin puolta haluan itsessäni kehittää. Haluan saada mahdollisimman monen ihmisen nauttimaan aktiivisesta arjesta ja huomaamaan, miten paljon paremmin pääkoppa kestää elämän pyöritystä, kun muutaman kerran viikossa hikoilee kunnolla ja haluaa valita rappuset hissin sijaan.

Uskalla ja ole rohkea

Täytyy muutamalla sanalla kirjoittaa myös tämän postauksen alkuperäisestä aiheesta, sup-laudan päällä taiteilusta ja siitä miten hienoa on, kun oppii uutta ja uskaltaa rohkeasti kokeilla.

Menneenä kesänä lähdettiin viettämään viikonloppua rakkaiden ystävien mökille Vilppulaan. Kirsin kanssa olin jo etukäteen sopinut, että hän opettaa minulle suppailua. En ole ikinä aiemmin ollut missään tekemisissä sup-laudan kanssa. Ihaillut vaan rannalta, kun joku hienosti ja rauhallisesti lipuu sup-laudalla pitkin järven selkää.

Alkuun jännitti ihan kamalasti. En meinannut uskaltaa nousta polviltani seisomaan. Onneksi minulla oli kannustava ja kärsivällinen opettaja. Sain itseni jalkojeni päälle, en tukevasti, mutta kuitenkin. Ja siitä se lähti. Ensimmäisenä päivänä harjoittelin jalat tutisten varovaisesti melomista lähellä rantaa. Seuraavalle päivälle oli suunnitelmissa suppailla jonkin matkan päässä olevalle saarelle nauttimaan kauniista ja aurinkoisesta kesäpäivästä. Ja näin myös tehtiin. Oli se hienoa, kun pysyi pystyssä ja sai laudan lipumaan rauhallisesti pitkin järven selkää.

Takasin kotirantaan tultuamme, Janne seisoi laiturin nokassa ja mietti järveen hyppäämistä. Vesi oli kuitenkin hänen mielestään vähän turhan kylmää. Kysyin Jannelta, tuleeko hän järveen, jos seison päälläni laudan päällä. Eihän tuollaiseen kysymykseen voi vastata kuin myöntävästi. Muutaman yrityksen ja järveen tippumisen jälkeen onnistuin. Ja hyvin. Pystyin jopa siinä vähän taiteilemaan, enkä vain hätäisesti nostamaan jalkoja kohti taivasta. Ai että sitä onnistumisen riemua, kun pystyin siihen. Eikä Jannen auttanut muu kuin tulla järveen 😀

• 

Olen tänä vuonna tehnyt muitakin sellaisia asioita, joita en ole aiemmin rohjennut kokeilla. Alla linkit kirjoituksiin:

Osa 1/3 – Polkupyörällä Vaasaan

Osa 2/3 – Suunnistin Kainuun Rastiviikolla

Ikinä ei ole liian myöhäistä kokeilla ja tehdä uusia asioita.. Tähän loppuun onkin pakko taas todeta: Miten hyvä fiilis tuleekaan, kun uskaltaa rohkeasti tehdä jotain sellaista, mitä ei ole ennen tehnyt. Kokeile vaikka, se kannattaa 😀